Pitkään olen halunnut jo aloittaa oman blogin. Aika vaan ei ole siihen riittänyt, eikä meidän tasapaksusta mutta onnellisesta elämästä ole niinkään ollut kirjoitettavaa. Ellei kukaan olisi halunnu lukea kuinka hemppaillaan illat pitkät sohvalla ja lässytettään meidän karvaiselle kaverille. ;) Nytkään ei aika välttämättä anna periksi aina, joskus kun tuntuu siltä että vuorokauden tunnitkaan ei riitä kaikkeen siihen, mihin tämän tuoreen äidin virta riittäisi. Mutta kuitenkin, kerron ensin meistä ja toivon että jaksan/ehdin jatkaa kirjoittelua meidän uudenlaisesta arjesta ja kaikesta mitä siihen liittyy.

Me ollaan siis espoolainen aviopari. Yhteistä taivalta takana jo monta vuotta, naimisissa vähän alle vuoden. Esikoinen ilmoitti tulostaan aika pian häiden jälkeen, ja on nyt saapunut maailmaan melkein viisi viikkoa etuajassa, säikäyttäen äidin ja isin pahanpäiväisesti ja viettäen elämänsä ensimmäiset viikot sekä teholla että lastenosastolla. Siitäkin selvittiin, niinkuin me aina kaikesta, ja tuotiin ihanaakin ihanampi ja sitäkin rakkaampi pieni tyttölapsemme kotiin karvaisen kaverin ja meidän nuuhkuteltavaksi.

Äiti totuttelee nyt uuteen rooliinsa (säilyttäen myös vanhan) ja kodin sekä arjen pyörittämiseen, ja isi.. no, se totuttelee ikävöimään useampaa ihmistä työpäivien aikana. :) Ja se meidän karvainen kaveri - se ottaa iisisti, kun tajusi ettei pieni nyytti täältä lähde kulumallakaan vaan kuuluu nyt laumaan.

Lähipäivinä, ehkä jo tänään, tulossa postauksia jotka käsittelevät sivuavasti raskausaikaani ja sen ongelmia, enimmässä määrin pienen tytön syntymää ja sen jälkeistä aikaa sekä äidin ihmetystä kaikesta uudesta ja kummallisesta mitä pitäisi oppia.. No, niinkuin ne sanoo jenkeissä.. babysteps ;)